Lähestyminen tämän kertaista aihetta organisaatiomallien johtamista tapahtui vierailijaluennon avulla. Meille osuustoiminnasta kertomaan saapui Pohjois-Karjalan Osuuskaupan toimitusjohtaja Juha Kivelä, jolla on pitkä ura takanaan S-ryhmässä mitä erinäisemmissä tehtävissä ympäri Suomea. Alusta jäi erityisesti mieleen se, että tämän ajan liiketoiminnassa keskiössä on kuluttaja, asiakas, eli ihminen. Tämä kuluttajan kultakaudeksikin luettavissa oleva ihmiskeskeinen liiketoiminta edellyttää, että yritys ymmärtää ihmisen psykologiaa. Parhaiten pärjää se, jonka tuotevalikoima ja palvelut perustuvat ihmisten todellisten tarpeiden, turhautumisen kohteiden ja ongelmien tuntemiseen. Kivelän huomioiden mukaan teoriassa monet kyllä pääsevät kiinni tähän ajatukseen, mutta käytännössä tavoite voi monesti unohtua ottaa huomioon organisaation toiminnassa.
Siihen nähden kuinka yleistä osuustoiminta on ja kuinka suuria tämän yristysmuodon toimijoita Suomeen mahtuu, sen toiminnasta kerrotaan hyvin vähän kauppatieteiden opinnoissa. Sivuaineopiskelijana on vaikea sanoa, onko väite paikkansa pitävä. Kivelä perustelee, että osin tämän epätietoisuuden takia S-ryhmä oli niin suuressa ryöpytyksessä muutamia vuosia sitten esillä olleessa mediakohussa, jossa kritisoitiin sen olevan liian määräävässä asemassa markkinoilla. Ryhmä huomasi laiminlyöneensä yhden tavoitteistaan, joka on kouluttaminen ja tämän jälkeen osuustoimintakursseja on ilmeisesti alettu järjestää taas yliopistoissa. Hieman hämäräksi jäi se, mikä SOK:n rooli näiden kurssien järjestämisessä käytännössä on tai onko sillä edes sitä.
Siihen nähden kuinka yleistä osuustoiminta on ja kuinka suuria tämän yristysmuodon toimijoita Suomeen mahtuu, sen toiminnasta kerrotaan hyvin vähän kauppatieteiden opinnoissa. Sivuaineopiskelijana on vaikea sanoa, onko väite paikkansa pitävä. Kivelä perustelee, että osin tämän epätietoisuuden takia S-ryhmä oli niin suuressa ryöpytyksessä muutamia vuosia sitten esillä olleessa mediakohussa, jossa kritisoitiin sen olevan liian määräävässä asemassa markkinoilla. Ryhmä huomasi laiminlyöneensä yhden tavoitteistaan, joka on kouluttaminen ja tämän jälkeen osuustoimintakursseja on ilmeisesti alettu järjestää taas yliopistoissa. Hieman hämäräksi jäi se, mikä SOK:n rooli näiden kurssien järjestämisessä käytännössä on tai onko sillä edes sitä.
Olennaisin ero esimerkiksi osakeyhtiön ja osuustoiminnan välillä on se, että osuustoiminnan tavoitteena ei ole pääoman tuotto vaan jäsentarve. Osuuskunta on liikeyrityksen lisäksi jäsenyhteisö, mikä tarkoittaa että sillä on kaksoisluonne. Tuloksen tekemisen ja jäsenyhteisön etujen välillä tasapainoilu on haastavaa, mutta tasapainon löytäminen on tärkeää pitkällä tähtäimellä. Kivelän mielestä PKO:ssa ollaan oivaltamassa tämä "kiikkulaudan tasapaino". Tällä hetkellä taloudellinen riippumattomuus takaa sen, että pankit eivät voi enää sanella S-ryhmälle toiminnan ehtoja ja sen osuuskunnat voivat päättää itsenäisesti, miten edistää alueensa jäsenten etuja. PKO:n kohdalla se tarkoittaa sitä, että yhtiö on Pohjois-Karjan elivoimaisuuden lisäämiseksi muun muassa ollut rahoittamassa ja rakentamassa Niinivaaran terveyskeskusta ja Lieksan liikuntahallia. Oma keskustelunsa liene se, onko tämä todellisuudessa enemmän jäsenten varainhoitoa vai liiketoimintaa ja mitä kertoo poliittisen päätöksenteon tilasta se, ettei Lieksan kaupunginvaltuusto ole saanut 50:n vuoden aikana päätöstä liikuntahallin rakentamisesta tehtyä kuntalaisten tahdosta huolimatta.
Johtamisen näkökulmasta osuuskauppa on erityislaatuinen ja Kivelä kuvailee sen olevan ekosysteemin johtamista, lähes poliitikkomaista toimintaa. Hän tekee yhteistyötä muun muassa median, elueemme muiden toimijoiden, julkisen sektorin, yrityssektorin ja alueemme ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Johtaja on asettamassa organisaation toiminnalle tavoitteita ja hyvä tavoite on niin korkealla, että johtaja tuntee 'kognitiivista pahoinvointia' sanoessaan sen ääneen. Esitys päättyi Kivelän kokoamiin johtamisen teeseihin. Näistä minua erityisesti inspiroi kohta "tärkeintä on johtajan asenne, tahto ja rohkeus -asiantuntijuus ja osaaminen seuraa myöhemmin kokemuksen kautta". Paljon ajatuksia herätti myös kysymys siitä, käyttääkö energiansa selittämiseen vai korjausliikkeeseen ja että "yrittänyttä ei pidä rankaista ja epäonnistumista pelätä".
Luennon tarkoitus oli kertoa osuustoiminnan johtamisesta esimerkkitapauksen kautta, mutta tuntui että suurin osa ajasta meni osuustoiminnan ja nimenomaan PKO:n toiminnan ja visioiden esittelyyn. Toki yritysmuodon tunteminen kuuluu olennaisena osana johtamiseen ja luonnollisesti johtaja uskoo omaan firmaansa ja haluaa mainostaa sen toimivia osa-alueita ja saavutuksia. Näin kun jälkikäteen ajattelen, olisin ehkä jäänyt kaipaamaan hieman käytännönläheisempää tietoa esimerkiksi siitä, millaisia Kivelän työpäivät konkreettisesti. Luennon lopuksi yleisöstä tuli kysymys siitä, miksei PKO:n tavoitteissa ollut huomioitu ympäristöasioita, jotka kuuluvat kuitenkin tänä päivänä jokaisen vakuuttavan suuryhtiön strategiaan. Kivelä sanoi PKO:lla olevan myös kunnianhimoisia ympäristötavoitteita, mutta ajan säästämiseksi hän oli jättänyt ne pois slide show'sta. Itse tein sellaisen huomion, että esityksessä näytetty (mainos)kuvasto oli ainakin päällepäin etnisesti todella homogeenista -yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki kuvissa esiintyneet ihmiset olivat luettavissa kantasuomalaisiksi.
- Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti