Luento 9. Kalamaljatyöskentely

19.11 oli koko kurssin ehkä mielenkiintoisin ja herättävin luento, joka muistutti siitä kuplasta, jossa me kaikki omalta osaltaan elämme, luentoryhmämme jakautui neljään ‘’nurkkakuntaan’’ sen perusteella miten näemme yritykset ja eettisyyden. Yksi ryhmä ajatteli,että yrityksen keskeinen tavoite on voiton tavoittelu, toiselle ryhmälle keskeistä oli lakien ja säädösten mukaan toimiminen, kolmansien mielestä yritykselle on tärkeää brändätä itsensä kuluttajien aatemaailman mukaisesti ja neljänsien mukaan tärkeintä oli läpinäkyvyys ja eettisyys kaikessa toiminnassa.

Aluksi jakautuminen herätti hilpeyttä ryhmän keskuudessa ja eettisessä nurkkauksessa naureskelimmekin, että täällä me kaikki sivuaineopiskelijat kökötämme ja vetoamme kaikessa toiminnassa maailmaa syleilevään rakkauteen. Ryhmässä keskustelimme myös siitä, että läpinäkyvyys pitkällä tähtäimellä on kannattavaa ja pohdimme tulevaisuuden työmarkkinoita. Kantavana teemana oli ehkä myös filosofinen pohdiskelu siitä, että hyvään ja läpinäkyvään toimintaan pyrkiessä saa nukkua yönsä hyvin. Mietimme myös paljon sitä, miten esimerkiksi Suomessa tapahtuva yritystoiminta on hyvin pitkälle korkean osaamisen alaa ja ajatustyötä, jota on helppo periaatteessa toteuttaa eettisesti, mutta miten esimerkiksi varmistetaan yrityksen tarvitsemien tarvikkeiden ja laitteiden eettinen tuotanto.

Itselleni tuli herätyksenä se, että voiton tavoittelu oli niin monen mielestä yrityksen tärkein tehtävä, toki keskipöydässä he avasivat hyvin pointtejaan liittyen voiton tavoitteluun ja yrityksen toiminnan jatkuvuuteen, sekä siihen, että voittoa voidaan tavoitella monin keinoin, mutta vastuu esimerkiksi osakkeenomistajille painaa enemmän kuin yksilön eettiset periaatteet. Paljon käytiin keskustelua myös eettisen toiminnan vaikeudesta ja halukkuudesta luopua omista etuoikeuksista. Hyviä pointteja tuli liittyen esimerkiksi siihen, keillä on mahdollisuus ja varaa ostaa eettisesti tuotettuja ruokaa ja tuotteita, jos niiden tuottaminen on pelkästään muutaman yrityksen varassa.

Koko keskustelun ajan mukana kulkivat erilaiset teemat, kuten globalisaatio ja ilmastonmuutos, sekä kestävä kehitys ja poliittisen ilmapiirin vaikutus. Yrityksen yhteiskuntavastuuta kuulutettiin jokaisesta ryhmästä, mutta sen toteuttamistavoista oli eriäviä mielipiteitä.

Kokonaisuudessaan voisi sanoa, että vaikka keskustelu oli jakautunut puoliin, suurista linjoista oltiin samaa mieltä, mutta vastuunkantajakymys jakoi mielipiteitä. Monessa asiassa perimmäisenä kysymyksenä oli se, kuka on valmis uhraamaan ja mitä esimerkiksi eettisesti tuotetun teknologian puolesta.

Kalamaljatyöskentely oli monelle ainakin meidän ryhmästämme uusi käytäntö, mutta ehdottomasti sen käyttöä pitäisi mielestäni lisätä. Nyt keskustelu oli välillä ‘’me vastaan tuo’’ - henkistä vääntämistä, koska oli hieman epäselvää pitääkö keskipöydässä olla koko ajan pelkästään eri pöydistä väkeä. Vaikka tietysti keskustelun kannalta on luonnollisesti parasta, että pöydässä istuu eriäviä mielipiteitä, ei joukolla yhden kuulustelu ole hedelmällistä.