Luento 1. Johtamisen muutos - tarvitaanko johtajia enää?

Luennolla käsiteltiin johtajuutta yleisellä tasolla ja sitä, millaista johtamista organisaatiot tarvitsevat nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Esille nousi erityisesti käsite sensemaking. Tällä luennolla esiin nousseet asiat olivat sisällöllisesti ja ilmiön tasolla melko tuttuja, mutta luennolla esiin nousseet käsitteet auttavat syentymään näihin aiemmin vain käytännön tasolla havaittuihin muutoksiin teoreettisesti.

Luennolla huomasimme johtamisen teorioiden jakavan paljon teemoja yhteiskuntatieteellisten vallan ja hallinnan teorioiden kanssa. Uskoisimmekin, että johtamisteoreettisen näkökulman ja yhteiskuntatieteellisen näkökulman keskinäisen keskustelun käyminen ja vertailu tulee olemaan kurssin aikana meille varsin antoisaa.

Luennolla puhuttiin johtamisen muutoksesta perinteisestä auktoriteettijohtamisesta uudenlaiseen tulkitsevaan johtamiseen. Nykyaikaisessa johtamisessa siis korostuu enemmän ihmisyksilön ominaisuudet ja vuorovaikutus. Työntekijöitä ei nähdä enää osana konetta ja heitä pyritään enemmän ohjailemaan, kuin käskyttämään. Yhteiskuntatieteellisesti koko yhteiskunnan tasolla ajateltuna kyse on siis fordismin muuntumisesta toyotismiksi, sekä suvereenin vallan muuttumisesta biovallaksi ja huomaamattomammaksi kontrolliksi. Nämä muutokset siirtyvät selvästi myös organisaatioiden johtoon ja yritysmaailmaan. Luennolla olisi jopa voinut käsitellä hiukan enemmän yleistä johtamisen ja hallinnan muutosta koko yhteiskunnan kontekstissa.

Johtaminen on siis muuttumassa vanhasta autoritäärisestä mallista uudenaikaiseen epäsuoraan johtamiseen. Tästä herää helposti myös kysymys siitä, mihin johtajia sitten uudenaikaisessa organisaatiossa tarvitaan. Ylimmän johdon tehtävänä on asettaa toiminnan suuremman mittakaavan suuntaviivat. Alemmat portaat pyrkivät etsimään mahdollisimman tehokkaita keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Eri portaiden välinen ja sisäinen viestintä on tässä prosessissa äärimmäisen olennaista. Hyvällä kommunikaatiolla saadaan selville kunkin työntekijän optimaalinen paikka organisaation sisällä. Henkilöstöjohtajien työnkuvaan kuuluukin kunkin työntekijän yksilöllisten kykyjen mahdollisimman tehokas ”valjastaminen”, työntekijöiden kehittäminen, ohjaus ja kannustaminen, enemmän kuin käskeminen tai uhkailu. Rekrytointikin on muuttunut raa’an osaamisen etsimisen sijaan tiimiin parhaiten soveltuvan monipuolisen osaajan ja oppijan etsimiseksi. Niin sanotun tavallisen rivityöntekijän rooli yrityksen suunnan ja toimintatapojen osalta on kasvanut paljon. Uudenlaiset palautekanavat ja avoin kommunikaatio mahdollistaa organisaatiossa yhteisen päätöksenteon. 

Tarvitaanko mdoerneissa organisaatioissa johtajia? Johtajan rooli on muuttunut, ja se muuttuu edelleen, mutta se ei tee johtajista turhia. Toisaalta, johtajan työnkuvan muuttuessa koko ajan enemmän ohjaajamaiseksi, on hyvä miettiä puhutaanko enää johtamisesta. On myöskin mielenkiintoista pohtia, ovatko johtajan tehtävissä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet ja työn vaatimukset muuttuneet.

- Aapo